Heta-Elena Heiskanen — Rauha on kaunis teko

Agenda2030, Tavoite 16. Edistää rauhanomaisia yhteiskuntia ja taata kaikille pääsy oikeuspalveluiden pariin; rakentaa tehokkaita ja vastuullisia instituutioita kaikilla tasoilla.

Martti Ahtisaari rakentaa rauhaa maailmaan, mutta tiesitkö, että sinusta voi tulla oman elämäsi Ahtisaari ryhtymällä sovittelijaksi? Ikään katsomatta.

Jo päiväkodissa käytetään sovittelua, kouluissa oppilaat toimivat vertaissovittelijoina, rikos- ja riitasovitteluissa ratkotaan monenlaisia juttuja vapaaehtoisten sovittelijoiden voimin ja työyhteisösovittelija setvii työpaikkojen kiistoja. Sovittelua käytetään myös ympäristökiistoihin ja löytyy Suomesta naapuruussovittelijoita.

Sovittelun perusajatuksena on, että osapuolilla on paras kyky ratkaista omaa elämäänsä koskevia asioita ja kommunikaatio voi korjata koviakin kolhuja. Sovittelussa osapuolet voivat turvallisesti keskustella erilaisista ongelmatilanteista ja etsiä niihin ratkaisuja puolueettoman sovittelijan tukemana. Sovittelijan ei tarvitse kuitenkaan olla supersankari, joka ratkoo kiistan kun kiistan, vaan hän tukee, kyselee ja toimii tilanteen peilinä auttaen osapuolia etsimään yhdessä ratkaisuja.

Sovittelun onnistumisen edellytyksenä on, että sovittelu on aina vapaaehtoista ja myös luottamuksellista. Tämä siksi, että pakotettu sopu ei korjaa, vaan voi rikkoa jopa enemmän. Luottamuksellisuus taas on tärkeää, jotta sovittelussa voidaan käsitellä vaikeitakin asioita ilman vaaraa, että asiasta tietää seuraavana päivänä koko koulu tai suku. Esimerkiksi rikos- ja riitasovittelun periaatteisiin kuuluu myös maksuttomuus ja sovittelijoiden puolueettomuus.

Sovittelussa keskeistä on, että jokainen saa puheenvuoron tasapuolisesti ja tulee ymmärretyksi. Kun asiasta keskustellaan, voi selvitä, että jokin asia olikin väärinkäsitys tai vahinko. Jo se voi huojentaa mieltä. Virheitä tehnyt saa mahdollisuuden pyytää anteeksi ja katua, vääryyttä kärsinyt taas voi kertoa, mitä tarvitsee päästäkseen asian yli. Joskus sovittelussa keskeistä ei ole se, mitä sanotaan, vaan se, miten sanotaan ja millä äänensävyllä. Usein sovittelun lopputulema voi olla konkreettinen korjaava teko: vaikkapa töhryjen siivoaminen, hammaslääkärimaksun maksaminen tai rikottujen ikkunalasien korjaaminen. Toisaalta konkreettinen korvaava teko voi olla toissijaista, kun tärkeämpi lopputulema on huojennus, anteeksipyyntö ja anteeksianto. 

Sovittelijana koenkin olevani etuoikeutetussa asemassa. Olen saanut nähdä niin monta kertaa maailman kauneimman asian: kun rauha syntyy.

Vastaa