Katariina Räikkönen – Valtakunnalliset lastensuojelupäivät

Olen Nuorten Agenda2030 -ryhmäläinen Katariina Räikkönen. 26.-27.9.2017 Finlandia-talolla järjestettiin valtakunnalliset lastensuojelupäivät®. Sain kunnian osallistua päivien päätteeksi järjestettyyn paneelikeskusteluun.

Valtakunnalliset lastensuojelupäivät® on Lastensuojelun Keskusliiton järjestämä kaksipäiväinen koulutustapahtuma. Lastensuojelupäivät® on yksi alan tärkeimpiä koulutus- ja verkostoitumistapahtumia. Siellä käsitellään lastensuojelun sekä lapsi- ja perhepolitiikan ajankohtaisia kysymyksiä monista eri näkökulmista.

Paneelin aihe oli ”Miltä näyttää lapsuuden tulevaisuus” ja tarkoituksena oli saada mukava tapahtuman päätökseen vetävä, ratkaisukeskeinen paneeli. Mukana paneelissa oli Aleksi Neuvonen, (ajatushautomo Demos Helsingin perustaja), Hanna Markkula-Kivisilta (pääsihteeri, Pelastakaa Lapset ry), Tuomas Koskela (arviointi- ja kehittämispäällikkö, STEA) ja Markku Rimpelä (tilaajajohtaja, Hämeenlinnan kaupunki). Paneeli meni hyvin ja se oli nopeasti ohi. Suunnittelin vastaukset melkein kaikkiin ennalta annettuihin suuntaa antaviin kysymyksiin, ja jännitin, osaanko vastata hyvin. Koitin tuoda keskusteluun nuorten näkökulmaa, vaikka tietenkään en voi puhua kaikkien nuorten puolesta.

Ennen paneelin alkamista juontajana toimiva Ronja Salmi kertoi, ettei minun tarvitse vastata mihinkään vaikeisiin esim. megatrendeihin liittyviin kysymyksiin. Lopulta seisoin suuren Finlandia-salin lavalla keskustelemassa megatrendeistä ja tunsin, että se menikin tosi hyvin ja kaikilla tapahtuman osallistujilla oli hyvä fiilis lähteä kotiin, huolimatta siitä, että lapsuuden tulevaisuutta ei ollut niin helppo esittää ratkaisukeskeisenä ja mukavana.

Tässä paneelin kysymykset ja minun suunnitelmat vastauksista. Kaikkia kysymyksiä ja vastauksia ei ehditty käydä paikan päällä läpi.

 

Monilla globaaleilla mittareilla voisi sanoa, että lapsilla menee maailmassa paremmin kuin koskaan. Äärimmäinen köyhyys on vähentynyt, lapsikuolleisuus. Mutta näyttääkö maailman lasten tulevaisuus valoisalta? (Neuvonen, Markkula-Kivisilta, mutta myös muut)

Jos mietitään aikaa 100v sitten, niin lapsilla menee paremmin. Se näyttääkö maailman lasten tulevaisuus valoisalta riippuu siitä, millaisia valintoja teemme nyt. Tulevaisuuden lapsia uhkaavat aikamoiset kriisit, esimerkiksi voimakkaat luonnon ääri-ilmiöt ja ilmastopakolaisuus.

On kuitenkin tärkeää pysähtyä katsomaan, millaista positiivista kehitystä on saatu aikaan, ehkä se tuo motivaatiota jatkaa maailman kehittämistä paremmaksi.

 

Onko yksi haasteista mahdollistaa lapsille lapsena oleminen? Turvallinen paikka kasvaa, kehittyä ja oppia?

Eri puolilla maailmaa on erilaiset haasteet. Maissa, joissa lasten oikeudet eivät toteudu on paljon parannettavaa. On lapsityötä, lapsisotilaita, lapsiavioliittoja ja lapsiäitiyttä. Näiden asioiden eteen on tehtävä työtä.

Suomessa: Sosiaalisen median merkitys on kasvanut. Lapsilla on helpompi saada omaa ääntä ja mielipiteitä kuuluviin. Toisaalta sosiaalinen media luo lapsille ihan uudenlaiset paineet ja odotukset. Aikuisten täytyisi opettaa ja ennen kaikkea näyttää esimerkkiä siitä, miten pitää kunnioittaa kaikkia sellaisina kuin he ovat sekä luoda ymmärryksen ilmapiiriä.

 

Megatrendeiksi sanotaan isoja, koko maailmaa koskevia ilmiöitä ja muutoksia. Mitkä megatrendit ovat ehkä huolestuttavia tai positiivisia maailman lapsia ajatellen? (Neuvonen, myös muut)

Huolestuttavaa on poliittisen päätöksenteon viihteellistäminen. Se houkuttaa ihmisiä tekemään päätöksiä tunnepohjalta. Tärkeät päätökset, jotka eivät ole mediaseksikkäitä jätetään vähemmälle huomiolle. Yhä useammat päättävät, mutta massat päättävät asioista epäterveeltä pohjalta vastakkaisasettelun, vihan ja pinnallisten asioiden kautta. Tällöin viisaat ja perustellut päätökset jätetään tekemättä.

Maailmasta puuttuu pitkäjänteisyys. Tehdään nopeita, kauniita ja mediaseksikkäitä päätöksiä. Halutaan tehdä pikavoittoja, jotta ehditään tehdä tulosta vielä sillä vaalikaudella. Pitäisi tehdä päätöksiä, mitkä vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen.

Valmistus ja tuotanto siirtyy yhä enenevissä määrin alikehittyvien maiden tehtäväksi. Työpaikkoja toki näissä maissa tarvitaan, mutta työpaikkojen pitäisi taata alueelle parempia oloja ja lisääntyvää koulutusta. Tavaroiden valmistuksella on oltava hyvät kriteerit, jotta eettisyys, ekologisuus, hyvät työolot ja lasten koulutus pystyttäisin takaamaan.

 

Tänä vuonna mm. Sitra on nostanut megatrendeiksi työn ja toimeentulon arvoituksen, työ ja toimeentulo ovat siis murrostilassa. Samalla megatrendiksi on nostettu demokratian hiipuva puhti. Miltä nämä isot trendit näyttävät lapsia ajatellen? (Neuvonen, Markkula-Kivisilta, myös muut)

On huolestuttavaa, mikäli ihmiset ajattelevat, ettei äänestämällä pysty vaikuttamaan ja ettei omilla teoilla tai tekemättä jättämisellä ole vaikutusta yhteiskuntaan tai maailman hyvinvointiin.

Tuoreet varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelmat onneksi velvoittavat kouluja vaikuttamista. Toivottavasti kasvaa sukupolvi, joka luottaa siihen, että omilla tekemisillä on vaikutusta yhteiskuntaan.

Politiikkaa on aikuistenkin vaikeaa ymmärtää ja siksi siihen on vaikea osallistua.

 

Onko isoin uhka lapsille, ja aikuisille, kuitenkin edessä häämöttävä ilmastonmuutos?

On. On huolestuttavaa, että ihmiset eivät edes usko ilmastonmuutokseen.

 

Suomi on leikannut kehitysapurahoja tällä hallituskaudella, eli osallistuu jatkossa vähemmän maailman lasten auttamiseen. Mikä rooli järjestöillä on tässä tilanteessa? (Markkula-Kivisilta, Koskela, myös muut)

Todella vakava ja lyhytnäköinen teko. Tärkeää on nyt, että olemassa olevat rahat suunnataan sinne mihin apua eniten tarvitaan eli esim. kehitysmaiden tytöille jotka ovat ikänsä ja sukupuolensa takia kaikista heikoimmassa asemassa oleva ihmisryhmä.

 

Olet mukana Nuorten Agenda 2030-ryhmässä joka on osana kestävän kehityksen toimikuntaa. Mitä huolia teidän keskusteluissa on noussut?

Me ollaan huolissaan tietysti kaikista seitsemästätoista Agenda 2030 tavoitteista ja yritetään edistää niiden kaikkien toteutumista suomessa. Huolena on esimerkiksi, että miten Suomi tulee pitämään kiinni Pariisin ilmastosopimuksesta ja kuinka isossa osassa Agenda 2030 eli kestävän kehityksen tavoitteet lopulta näkyvät päätöksenteossa. Ryhmän tavoitteena on, että Suomesta tulisi vihreän talouden mallimaa, joka tarkoittaa, että Suomi ei ainoastaan pidä kiinni jo sovituista ilmasto- ja ympäristötoimista vaan harjoittaa esimerkillistä ympäristöpolitiikkaa. On Suomen ja maapallon kannalta ihan välttämättömyys, että talous on ekologisesti kestävää.

Huoleksi on myös noussut, se että miten tulevat sukupolvet huomioidaan päätöksenteossa. Sen takia me esitetään, että Suomen tulisi tulevien sukupolvien valtuutettu, joka arvioi ja edistää syntymättömien sukupolvien oikeuksien toteutumista. Olemme huolissamme myös sukupolvien välisestä eriarvoistumisesta. Esimerkiksi nuorisoköyhyys on vakava ongelma kaikkialla. Jo varhaislapsuudessa alkava eriarvoistumiskehitys on pysäytettävä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Koulutuksen on oltava Suomessa aidosti maksutonta ja kaikkien saatavilla.

Tulevaisuus tehdään tämän päivän valinnoilla.

 

Tuoreen Nuorisobarometrin mukaan nuoret suhtautuvat optimistisesti tulevaan, mutta pessimistisesti yhteiskunnan tulevaisuuteen. Mistä uskot tämän johtuvan?

Mä oon luonnollisesti jutellut paljon muiden nuorten kanssa. Ja mä oon itseasiassa huomannut, että siinä miten nuoret ajattelevat tulevaisuudesta on toistuvia piirteitä. Ensinnäkin moni meistä haluaa ajatella optimistisesti tulevasta ja uskoa että he löytävät oman paikkansa yhteiskunnassa, mutta nämäkään nuoret eivät uskoneet, että esimerkiksi ilmastonmuutos pystytään pysäyttämään. Ja ovat huolissaan, että yhteiskunnassa lisääntyy vastakkainasettelu ja konfliktit. Toiseksi, melkein kaikki luottavat tieteeseen ja teknologiaan ja siihen, että sen avulla keksitään kestäviä ratkaisuja.

No mistä se johtuu, niin ajattelisin medialla olevan tähän paljon vaikutusta. Tiede ja uusi teknologia uutisoidaan menestyksekkäänä ja positiivisessa valossa, koska positiivisiakin uutisia tarvitaan. Yhteiskunnallisista asioista ja politiikasta uutisoidaan taas negatiivisesti, koska silloin se kerää parhaiten lukijoita.

Toinen syy voi olla aikuisten esimerkki. Toivoisin, että aikuiset näyttäisivät esimerkkiä nuorille ja kannustaisivat toimimaan vai vaikuttamaan asioihin. Meidän täytyy tehdä se yhdessä.

 

Mitkä asiat tulevaisuudessa nuoria huolettavat? Onko tälläinen asenneympäristö vaarallinen? Liittyykö tämä siihen megatrendiin, että demokratia/yhteinen päätöksenteko on menettänyt voimaansa? (Räikkönen, Neuvonen myös muut)

Nuoria huolettaa myös vastakkainasettelu ja suurien päättäjien keskustelutaidonpuute. Se ettei, edes suurimmat päättäjät maailmassa osaa keskustella eivätkä pysty tekemään päätöksiä koko maailman hyväksi.

Me nuoret olemme tulevaisuus, mutta me olemme täällä jo nyt, joten toivomme, että meitä kuunnellaan ja meidät otetaan tosissaan. Muistakaa päättäjät ettette tee päätöksiä tulevien sukupolvien kustannuksella!

Tulevaisuuden uhkakuvat saa toiset tekemään enemmän yhteiskunnan puolesta, mutta toisaalta osa tuntee asian niin ahdistavaksi, että sulkevat siltä silmänsä kokonaan.

Vastaa