Nuorten Agenda2030 edusti Linnan juhlissa

Itsenäisyyspäivän juhlien teema oli tänä vuonna yhteinen ympäristömme. Vieraiden joukossa oli runsaasti ilmasto- ja ympäristötekoja tehneitä suomalaisia. Teema näkyi myös juhlakansan asuissa, tarjoiluissa ja kuuluisassa boolissa, joka oli tänä vuonna ensimmäistä kertaa valmistettu pääosin luomutuotteista.

Juhliin oli kutsuttu erityisesti ympäristön hyväksi toimineita henkilöitä. Nuorten Agenda2030 –ryhmän puheenjohtaja Siiri Mäkelä ja jäsen Kuura Janhunen saivat kunnian edustaa ryhmää itsenäisyyspäivän vastaanotolla.

”On todella hienoa, että vaikka ryhmämme on ollut olemassa vain alle kaksi vuotta, toimintamme on huomattu ja sitä selvästi arvostetaan. Tämä kannustaa meitä jatkamaan työtä kestävän kehityksen hyväksi, erityisesti kohti maaliskuun nuorten ilmastohuippukokousta”, Mäkelä toteaa.

Mäkelän ja Janhusen mukaan juhlat olivat hyvin jännittävä, todella hauska ja äärimmäisen omituinen kokemus. Ympäristöteema teki olon kuitenkin kotoisaksi. Juhlissa Mäkelä ja Janhunen keskittyivät maistelemaan boolia, nauttimaan tarjoiluista sekä juttelemaan poliitikkojen ja ympäristöalan asiantuntijoiden kanssa.

”Näin 18-vuotiaan näkökulmasta juhlat olivat yllättäen rennommat kuin etukäteen osasi odottaa – etenkin, kun sokkeloisilta käytäviltä löytyi myös muita samanikäisiä! Ja kyllä, mielestäni hävikkileivästä tehty olut voitti linnan boolin”, kertoo Janhunen.

Sekä Janhunen että Mäkelä toivovat, että jatkossa presidentti kutsuu itsenäisyyspäivän vastaanotolle yhä enemmän alle 30-vuotiaita, vähemmistöjen edustajia ja ottaa mukaan muita tärkeitä teemoja.

Lisäksi koko Nuorten Agenda2030 –ryhmämme toivoo, että Linnan juhlien lisäksi ympäristö otetaan teemaksi myös Suomen poliitikassa tulevalla hallituskaudella. Oma panoksemme tähän on nuorten ilmastohuippukokouksen järjestäminen maaliskuussa 2019.

Ulriikka Myöhänen – Pissaa pidättelevä tyttö paljastui pelkäämisen peilikuvaksi

Joka kolmas nainen maailmassa on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa, arvioi WHO.

Luku tuntuu hurjalta.

Väkivallalle ja sen uhkalle altistavia riskitekijöitä ovat muun muassa lapsuudessa koettu tai todistettu väkivalta, päihteiden käyttö, rajoitettu pääsy palkkatyön pariin ja yhteisöt, jotka asettavat miehet naisia korkeampaan asemaaan.

Tapasin vuosia sitten Save the Childrenin silloisen Lähi-idän ja Euraasian alueen lastensuojelun edustajan.

Mieleeni on jäänyt eräs hänen kertomuksistaan. Oli käynyt ilmi, että eräässä alueen asuntolassa nuoret naiset kärsivät toistuvista tulehduksista ja muista komplikaatioista, jotka liittyivät huonoon intiimihygieniaan. Tyttöjä varten oli kuitenkin jo järjestetty kuukautissuojia, vessa ja peseytymismahdollisuus.

Mistä siis kiikasti?

Selvisi, että väkivallan uhka odotti tyttöjä asuntolan nurkan takana. Kyseisillä leveyspiireillä ilta mustuu jo kuuden kieppeillä ja aamu valkenee puoli vuorokautta myöhemmin.

Tytöt pidättelivät pissaa kellon ympäri, koska he eivät uskaltaneet häirinnän ja raiskauksen pelossa lähteä ilta-aikaan muutaman sadan metrin päässä sijaitsevaan ulkovessaan. Pidättely yhdistettynä huonoon kuukautishygieniaan aiheutti tulehduksia ja muita vaivoja.

Tytöt alkoivat voida paremmin, kun vessa ja peseytymispaikka järjestettiin asuntolan käytävälle. He uskalsivat mennä vessaan, kun heitä pissatti.

Jo väkivallan pelolla on perustavanlaatuisia vaikutuksia tyttöjen ja naisten elämään. Vähemmän kehittyneissä yhteiskunnissa ja yhteisöissä ongelma korostuu. Kertomus pissaa pidättävistä tytöistä on vain yksi esimerkki.

Naisten kohtaama väkivalta ja väkivallan pelko eivät kuitenkaan ole vain muun maailman juttu. On arvioitu, että myös Suomessa jopa 30 prosenttia yli 15-vuotiaista naisista on joutunut seurustelukumppaninsa tai puolisonsa pahoinpitelemäksi.

Vain murto-osa tapauksista johtaa rikosilmoitukseen. Teoista vaietaan ja mustelmia peitellään. Moni elää jatkuvassa väkivallan pelossa.  Lähi- ja parisuhdeväkivalta on todellinen ihmisoikeusongelma suomalaisessa yhteiskunnassa.

Maailman äärissä vessojen sijoittaminen asuntolan käytävälle loi tytöille turvallisempaa ja terveempää elinympäristöä, mutta ei itsessään ratkaissut isompaa ongelmaa – siis sitä, että asioiden ylipäätään pitäisi jo olla sillä mallilla, ettei kenenkään tarvitse elää väkivallan pelossa.

Väkivalta ja väkivallan uhka eivät kuulu kestävään elämäntapaan ja maailmaan. Sen vuoksi asiasta puhuminen on ensiarvoisen tärkeää.

Tänään 25. marraskuuta vietetään kansainvälistä päivää naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi. Päivä on Yhdistyneiden kansakuntien vuonna 1999 julistama vuosipäivä, jonka tarkoitus on kiinnittää huomio naisiin kohdistuvaan väkivaltaan.

Ulriikka Myöhänen

Agenda2030 -ryhmän jäsen

 

Lähteitä:

www.amnesty.fi/tyomme/teemat/naisiin-kohdistuva-vakivalta/
http://fra.europa.eu/en/publication/2014/violence-against-women-eu-wide-survey-results-glance
http://www.who.int/news-room/fact-sheets/detail/violence-against-women
https://pixabay.com/fi/ketjut-jalat-hiekka-bondage-19176/

Sofia Savonen – Kestävän kehityksen marginaalissa

Rakenteiden ja toimijoiden pysyvyyden ja johdonmukaisuuden takaaminen on ensiarvoisen tärkeää kestävän kehityksen ja marginaalissa olevien ihmisten, kuten vammaisten, oikeuksien kannalta. Henkilökeskeisen ja toimijan kiinnostuksesta riippuneen kehityksen tulokset jättävät paljon toivomisen varaan, eikä tehdyn työn kestävyys ole taattu.

Sanoista teoiksi

Kestävän kehityksen tavoitteet koskevat kaikkia, eikä vuodelle 2030 asetettuja tavoitteita voi saavuttaa ilman kaikkien sitä koskevien ryhmien yhteistä panostusta. Tämä edellyttää kaikkien näiden ryhmien tukemista ja ottamista mukaan päätöksentekoon, jotta kestävä kehitys ylipäätään on mahdollista näiden ryhmien toimintaympäristöissä. Tähän on vielä pitkä matka ja tehtävää on niin kansainvälisesti kuin kotikentällä.

Suomalaiset vammaistoimijat kritisoivat yleisesti sitä, miten vammaisuus on Suomessa puheissa esillä, mutta tekojen ja rahoituksen tasolla tämä puhe ei näy. Lyhytnäköiset kehitysprojektit, suurprojektien tukeminen pienten toimijoiden tuen kustannuksella, mittavat rahoitusleikkaukset etenkin kotimaisilta toimijoilta sekä politiikan tekeminen ilman asianosaisia, ovat keskeisiä Suomen kipukohtia. Myös projektien ja tulosten seuranta on asia, jossa Suomi kangertelee monien muiden maiden kanssa: rahallista tukea annetaan vähemmän kuin aiemmin, ja suuri osa tuesta menee rahoitusinstrumenteille, joiden seuranta on vajavaista. Miljoonahankkeet kiinnostavat, vaikka rahoitusta tarvitsevat eniten pienet toimijat, jotka kykenevät seuraamaan tuloksia tehokkaasti ja järjestelmällisesti. Nämä toimijat voivat saada aikaan paljon enemmän pienemmillä rahasummilla, jos ne kohdistetaan oikein ja seuranta toimii. Valitettavasti monitorointi vaatii resursseja, joita Suomen valtiolla ei tällä hetkellä ole kohdennettu tätä tarkoitusta varten.

Suomen lisäksi myös suurten toimijoiden sisällä vammaisuuteen liittyvät kysymykset jäävät helposti marginaaliin ja rahoitus on heikkoa. Esimerkiksi EU:ssa vammaisjärjestöjä ei nähdä täysin yhdenvertaisena osana järjestökenttää ja kansalaisyhteiskuntaa, ja usein projektit ja politiikka tehdään vammaisten puolesta, eikä vammaisten ehdoilla. Tämä johtaa helposti siihen, että vammaisten oikeudet eivät unionissa ja sen politiikassa juuri näy. Tässä rakenteilla ja toimintatavoilla on suuri rooli.

Kaiken takana on rakenne

YK:ssa yksi suurimpia haasteita vammaisten oikeuksista huolehtimiselle on juurikin sen rakenne. Tällä hetkellä vammaisasioiden hoitamista varten ei YK:ssa ole elintä, jolla olisi riittävästi henkilökuntaa ja taloudellisia resursseja johdonmukaiseen toimintaan ja jäsenmaiden tukemiseen. Työtä tehdään yksittäisten valtioiden avun varassa, satunnaisesti ja epäjohdonmukaisesti, mikä on pitkällä aikavälillä kestämätöntä ja tuottaa enemmän harmia kuin kehitystä.

Ainoa toimija YK:ssa, joka tukee vammaisten oikeuksia päätehtävänään, on vammaisoikeuksien raportoija. Kyseisen toimijan mahdollisuudet työskennellä ovat kuitenkin haasteelliset. Kun WHO:n arvioiden mukaan vähintään 15% maailman ihmisistä on vammaisia, resurssit ja työmäärä eivät yksinkertaisesti kohtaa nykyisellä vapaaehtoisuuteen ja henkilökohtaiseen kiinnostukseen perustuvalla tuella. Raportoijan on mahdotonta vastata olemassa oleviin tarpeisiin.

Rakenteellisista ongelmista, niin Suomessa kuin kansainvälisissä organisaatioissa, kertoo sekin, että monelle vammaisoikeudet ja niiden puolesta työskenteleminen näyttäytyvät henkilöinä. Monet ovat muistelleet viime viikkoina hiljattain edesmennyttä Kalle Könkkölää ja hänen arvokasta työtään, mutta vammaisasioiden – niin kuin minkä tahansa asian – henkilöityminen muutamaan toimijaan on ongelmallista. Ongelmien ja kehityksen esteiden keskiössä onkin henkilöiden korvaamattomuus, ja ainoa tapa miten tätä voi muuttaa on muuttaa rakenteita. Könkkölän kaltaisten tekijöiden ansiosta monet asiat ovat kehittyneet pitkälle, mutta kun kaikki riippuu vapaaehtoisista yksityishenkilöistä, on pitkäjänteinen ja järjestelmällinen työ hataralla pohjalla. Tällä hetkellä kehitys riippuu siitä, kuka tekee ja mitä, miten ja mitkä heidän henkilökohtaiset prioriteettinsa ovat. Ihmiset väsyvät, eikä ilman sopivia rakenteita ole mitään vakuutusta siitä, että joku on valmiina jatkamaan edeltäjänsä työtä. Tämän takia rakenteiden ja toimintatapojen uudistamisella on todella tärkeä rooli kehityksen ja eritoten sen kestävyyden varmistamiseksi. Osan rakenteellisista ongelmista voisi ratkaista hyödyntämällä vammaisjärjestöjen osaamista sitouttamalla vammaistoimijoita mukaan päätöksenteon rakenteisiin. Näin voitaisiin estää huonon politiikan tekeminen ja vammaiskysymysten jääminen marginaaliin, sekä varmistaa etenkin kotimaisten toimijoiden rahoituksen parantaminen.

Kiitokset haastatelluille Tuomas Tuurelle (Kynnys ry) ja Marjo Heinoselle (Abilis-säätiö), sekä Kalle Könkkölälle uranuurtavasta työstäsi vammaisten oikeuksien puolesta.

 

Sofia Savonen

Nuorten Agenda2030 -ryhmän jäsen

Lauri Korvenmaa – Kestävä kehitys tarvitsee yhtenäistä Eurooppaa

Vanha maailma on parhaillaan murenemassa ympärillämme: läntistä yhteistyötä ylläpitänyt transatlanttinen suhde on koetuksella, vapautta ja tasa-arvoa vastustavat epädemokraattiset voimat nostavat päätään eri puolilla maailmaa ja ympäristön kantokyky on jatkuvasti pahemmin koetuksella. Maailman voimatasapaino on muuttumassa, eikä ole vielä nähtävissä kuka ja mitkä voimat tulevat ohjaamaan globaalia kehitystä tällä vuosisadalla.

On kuitenkin selvää, että ilman vahvaa kansalliset rajat ylittävää yhteistyötä ja selkeää arvojohtajuutta emme tule saavuttamaan kestävän kehityksen tavoitteita vuoteen 2030 mennessä, saati siitä eteenpäin. Jotta YK:n työ kestävän kehityksen puolesta olisi vakaalla pohjalla, tarvitsemme sen taakse riittävän ison poliittisen voiman, joka kykenee toimeenpanemaan kestävän kehityksen tavoitteita käytännössä ja toimimaan globaalina arvojohtajana muutoksessa kohti tulevaisuuden kestävää yhteiskuntaa.

Suurin potentiaali tähän on Euroopan Unionilla, jossa yhteiskunnallisen vakauden, taloudellisen vaurauden ja korkean koulutustason ansiosta on suotuisammat olosuhteet kestävän kehityksen edelläkävijäksi kuin missään muualla maailmassa. EU:lle globaalina arvojohtajana on kuitenkin yksi edellytys ylitse muiden: entistä syvempi kansalliset rajat ylittävä yhteistyö ja jäsenmaiden vahva sitoutuminen eurooppalaiseen projektiin.

Uudessa maailmassa ei kukaan pärjää yksin

EU:ssa asuu tällä hetkellä 6 prosenttia maailman väestöstä ja nykyisellä kehityksellä osuutemme on vuonna 2060 enää 4 prosenttia. Tästä kokonaisuudesta keskikokoinen eurooppalainen maa — Suomesta puhumattakaan — on häviävän pieni yksikkö. Ei ole vaikeaa päätellä, että ajattelun keskiössä ei voi enää olla yksittäinen kansallisvaltio ja sen rajojen sisällä tehtävä politiikka, vaan meidän on vietävä ajattelumme entistä isompaan mittakaavaan.

Kuten muu maailma, on myös EU tällä hetkellä muutoksessa. Osa jäsenmaista on selvästi irtautumassa eurooppalaisesta arvopohjasta ja näkevät EU:n projektina, josta voi hyötyä, mutta jonka periaatteisiin vapaudesta ja tasa-arvosta ei tarvitse sitoutua. Samaan aikaan osa EU-maista toivoo entistä syvempää yhteistyötä ja halu lähteä eteenpäin ilman epäröiviä ja sisäänpäin kääntyviä maita kasvaa päivä päivältä.

On selvää, että länsimaisena demokratiana ja kestävän kehityksen tavoitteisiin sitoutuneena maana Suomen on oltava mukana kehittyvässä EU:ssa ja kannettava kortensa kekoon, jotta historiallisesti merkittävä yhteistyö ylikansallisen yhteistyön rakentamiseksi ei valu hukkaan.

Suomen otettava kaikki irti puheenjohtajuuskaudesta 2019

Suomen puheenjohtajuuskausi Euroopan Unionissa alkaa kesällä 2019 ja se on arvokas mahdollisuus esitellä maabrändiämme eurooppalaiselle perheelle, lisätä näkyvyyttä EU:ssa ja syventää suhdettamme unioniin. Puheenjohtajuuskausi olisikin Suomelle hyvä paikka tuoda esiin kestävän kehityksen ratkaisuja ja nostaa ne keskeiseksi osaksi kautemme temaattista sisältöä.

Olisi tärkeää, että tämä nähtäisiin Suomen poliittisessa johdossa nyt, kun puheenjohtajuuskautta valmistellaan. Hyvällä valmistautumisella voimme pitää huolen siitä, että kautemme ei jää vain poliittiseksi prosessiksi, vaan tuo eurooppalaiseen projektiin aitoa lisäarvoa. Yhtälailla olisi tärkeää, että keväällä 2019 kautensa aloittava hallitus huomioisi politiikassaan Suomea suuremman mittakaavan ja olisi viemässä Suomea mukaan kehittyvään unioniin, eikä jää sivustakatsojaksi maailman kulkiessa eteenpäin.

YK:n, kestävän kehityksen ja EU:n kohtalot ovat sidottu toisiinsa. Maailma tarvitsee YK:n kaltaisen globaalin järjestelmän luotaamaan meitä pois kuilun partaalta, mutta toimiakseen YK edellyttää  EU:n kaltaisen poliittisen voiman, joka toimii tukipilarina silloinkin kun asenteet monenkeskiseen yhteistyöhön ovat maailmassa koetuksella. Me suomalaiset olemme osaltamme vastuussa siitä, että nykyinen järjestelmä vakaamman ja edistyksellisemmän maailman puolesta säilyy ja kehittyy jatkossa. Kestävä kehitys tarvitsee meitä — ja yhtenäistä Eurooppaa.

 

Lauri Korvenmaa

Nuorten Agenda2030 -ryhmän jäsen

Nuorten Agendan toinen kausi käynnistyy!

Maaliskuun aikana siirrytään kivikaudelta rautakaudelle, kun uusi kattaus nuoria ympäri Suomen toimii kestävän kehityksen edistämiseksi. Nuorten Agenda2030 -ryhmään haetaan joka kevät uusia jäseniä, jotta näkökulmat pysyvät tuoreina ja mahdollisimman moni pääsee mukaan toimintaan. Vuoden 2018 haku on nyt suoritettu ja uudet, mahtavat jäsenet valittu!

Ryhmän ensimmäisen vuoden aikana nuoret ovat osallistuneet monipuolisesti tapahtumiin ja luoneet pohjan Nuorten Agenda2030:n toiminnalle ja nimelle.

Mitä kaikkea vuoden aikana on tapahtunut?

  • yli 15 tapahtumaa, joissa nuoret vierailivat Nuorten Agenda2030 -ryhmän nimissä
  • 2 valtakunnallista tapahtumaa, joita Nuorten Agenda2030 organisoi
  • kestävän kehityksen indikaattori ”Nuorten luottamus yhteiskuntaan”, jonka data tulee Nuorisobarometristä
  • yli 10 vaikuttajatapaamista, joissa puheenaiheena ryhmän toiminta
  • useita mainintoja mediassa
  • 300 tykkäystä Facebookissa, 250 seuraajaa Twitterissä ja 500 twiittiä sekä 80 seuraajaa Instagramissa
  • 9 julkaistua tekstiä omilla kotisivuilla
  • paljon uusia kontakteja, kohtaamisia ja oppimista

Toivotamme toisen kauden jäsenille paljon innostusta ja menestystä toimintaan, sekä kiitämme perustuskauden jäseniä hyvästä työstä. Erityiskiitos myös Allianssin Noora Löfströmille, puheenjohtaja Matias Mäkirannalle, ympäristöministeriölle ja kaikille yhteistyötahoille.

Lisää tietoa uudesta kokoonpanosta ja ryhmän tulevasta toiminnasta on tulossa, ja jotta tieto ei mene sivu suun, kannattaa meitä seurata Facebookissa, Twitterissä tai Instagramissa.

Kiinnostaako yhteistyö nuorten kanssa, joita kiinnostaa kestävä kehitys ja kansainvälisyys? Ota rohkeasti yhteyttä!

Tiedote: Tulevaisuuden lupauksia – nuorten presidentinvaalipaneeli

Tiedote, kutsu

Presidentinvaalipaneeli: Nuoret vaativat tulevaisuuden lupauksia

Presidentinvaaleissa ei ole juuri puhuttu ulko- ja turvallisuuspolitiikan yhdestä tärkeästä kysymyksestä: ilmastonmuutoksesta. Tulevaisuuden lupauksia -paneelissa nuoret vaikuttajat kysyvät presidenttiehdokkailta kysymyksiä muun muassa kestävästä kehityksestä. Nuoria kiinnostaa, kuinka presidentti keskustelisi presidentti Donald Trumpin kanssa Pariisin sopimuksesta, vai toisiko Suomen presidentti sopimusta ollenkaan esiin? Entä miten Suomen presidentti ottaisi nuoret mukaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan?

Ehdokkaista paneeliin osallistuvat Tuula Haatainen, Merja Kyllönen, Pekka Haavisto, Matti Vanhanen, Paavo Väyrynen ja Nils Torvalds.

Tilaisuus järjestetään keskiviikkona 17.1. kello 13.30-15.30 Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun juhlasalissa (Runeberginkatu 14-16, Helsinki). Paneelin aihetunniste sosiaalisessa mediassa on #lupauksia

Nuorten asiat koskettavat koko Suomea

Paneelissa esitettäviä kysymyksiä on kerätty avoimella haulla ja nuorisovaalien yhteydessä.

‘’Nuorten huolten ja kysymysten saaminen kuuluviin presidentinvaalikeskustelussa on tärkeää. Siksi nuorten osallistaminen ja kuunteleminen ovat tämän presidentivaalipaneelin ytimessä’’, kertoo AYY:n hallituksen varapuheenjohtaja Tapio Hautamäki.

‘’Tuomme paneelissa esiin kaikille suomalaisille merkittäviä kysymyksiä ja teemoja, koska nuorten mielenkiinnon kohteet ja painotukset eivät ainoastaan kosketa heitä itseään. Kyse on asioista, joiden suhteen tehtävät päätökset vaikuttavat meidän kaikkien tulevaisuuteen’’, HYY:n hallituksen puheenjohtaja Lauri Linna sanoo.

Suomi suunnannäyttäjänä 

‘’Emme voi saada kaikkia maailman maita tekemään kestävää politiikkaa, mutta Suomella on hyvät edellytykset näyttää muille maille esimerkkiä.  Onnistunut ja kestävän kehityksen sopimusten mukainen mukainen politiikka vaatii onnistuakseen presidentin tuen. Siksi haluamme kuulla ehdokkaiden tulevaisuuden lupauksia’’, kertoo Nuorten Agenda 2030:n jäsen, lukiolainen Katariina Räikkönen.

Tilaisuutta järjestävä Nuorten Agenda 2030 -ryhmä on ympäristöministeriön ja valtioneuvoston asettama 17 nuoren ryhmä, joka sparraa hallitusta kestävästä kehityksestä ja viestii teemasta ryhmän sidosryhmille. Ryhmä on tähän mennessä ehdottanut muun muassa uutta kestävän kehityksen indikaattoria ja lobannut eduskuntaa Tulevien sukupolvien valtuutetun perustamiseksi.

Lisäksi Tampereen yliopistolla järjestetään Linna A 103  -salissa (Kalevantie 5, Tampereen yliopisto) yleisölle avoin tilaisuus kello 13.15-16, jossa paneelia kommentoivat valtasuhteisiin erikoistunut viestinnän tutkija Niina Meriläinen ja politiikan tutkija Jarmo Rinne ALL-YOUTH STN:stä ja ympäristöpolitiikan tutkija Nina Nygren. ALL-YOUTH STN on uusi monitieteinen tutkimushanke, joka tutkii nuorten luottamusta ja osallistumista kestävän kasvun avaimena.

Tampereen tilaisuuden järjestäjät: ALL-YOUTH STN -hanke, politiikan tutkimusohjelma ja Iltakoulu.

Media on tervetullutta tilaisuuksiin.

Tilaisuutta voi seurata myös striimin välityksellä:

https://www.sitra.fi/tapahtumat/tulevaisuuden-lupauksia-%E2%88%92-nuorten-presidentinvaalipaneeli/

Paneeli järjestetään suomeksi.

Facebook-tapahtuma:

https://www.facebook.com/events/1992123374444435/

Lisätietoja ja haastattelupyynnöt:

Nuorten Agenda 2030 ja ALL YOUTH STN/ Heta Heiskanen, tutkija, p. 050 3753 115

HYY/ Ruut Luukkonen, viestintäasiantuntija, ruut.luukkonen@hyy.fi, p. 050 5439 609

Rasmus Karell – Päästövähennyksillä kova kiire

YK:n 23. ilmastokokous Bonnissa päättyi reilu viikko sitten. Kokous on toinen sitten kuuluisan Pariisin ilmastokokouksen, jossa maailman valtiot päättivät yhdessä rajoittaa maapallon lämpötilan muutoksen kahteen asteeseen. Bonnin kokouksessa valtioiden johtajat ja asiantuntijat jatkoivat keskustelua siitä, kuinka Pariisin sopimuksen tavoitteisiin päästään. Näitä YK:n ilmastokokouksia on järjestetty jo 90-luvun alkupuolelta lähtien ja ilmastonmuutos on ollut tutkijoiden tiedossa paljon kauemminkin.

Mitä on tähän mennessä saatu aikaiseksi?

Ainakin mediassa ja julkisessa keskustelussa on ollut paljon esillä tuuli- ja aurinkovoiman räjähtävä kasvu ja 100 % uusiutuvan energian skenaariot. Mutta mikä onkaan kokonaiskuva? Tarkastellaan päästölähteistä merkittävimmän eli fossiilisten polttoaineiden kulutuksen kehitystä. Tähän tarkoitukseen sopivat tilastot julkaistiin juuri ennen Bonnin ilmastokokousta, nimittäin IEA:n Key World Energy Statistics 2017, jonka sivulta 6 löytyy globaali primäärienergia lähteittäin (TPES, total primary energy supply).

Kuvaaja: Globaali primäärienergia lähteittäin. https://www.iea.org/publications/freepublications/publication/KeyWorld2017.pd
Globaali primäärienergia lähteittäin, International Energy Agency.

Kuvasta huomataan, että fossiilisten polttoaineiden määrä on ollut jatkuvasti kasvussa. Aivan viime vuosina suurta kasvua ei ole ollut, mutta tätä ei voi millään tavalla pitää voittona, koska ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi määrän olisi pitänyt olla jo pidemmän aikaa selvästi laskussa.

Lisäksi kuvaajan vihreällä merkitty ja fossiilisten polttoaineiden jälkeen suurin osuus ”Biofuels and waste” eli biopolttoaineet ja jäte aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä siinä missä fossiilisetkin polttoaineet. Biopolttoaineiden uusiutuvuus on kyseenalaista ja jätteistä suuri osa on öljystä tehtyä muovia. Maailman väkiluvun ja energiankulutuksen on ennustettu vain kasvavan ja pelkästään tämän lisääntyvän energiantarpeen kattaminen päästöttömästi on suuri haaste.

Kuvasta nähdään myös, että median välittämä kuva aurinko- ja tuulivoiman kasvusta on aika kaukana todellisuudesta. Niitä ei ole vielä käytännössä ollenkaan, vaan ne sisältyvät ylimpään harmaaseen osioon geotermisen energian, aalto- ja vuorovesivoiman, lämpöpumppujen ja muiden energianlähteiden kanssa. Niin valitettavaa kuin se onkin, aurinko- ja tuulivoimaloita ei ole onnistuttu missään rakentamaan tarpeeksi nopeasti, jotta lämpötilan nousu yli kahdella asteella pystyttäisiin estämään. Lisäksi viime aikoina monissa paikoissa niiden asennusmäärät ovat romahtaneet, kun tukia on lakkautettu.

Mitä tulevaisuudessa pitää huomioida?

Mikä huolestuttavinta, tässä vaiheessa kun vaihtelevatuottoisten energialähteiden osuus on marginaalisen pieni, niiden rakentaminen on leikin laskua verrattuna tilanteeseen, jossa niiden osuus kasvaa kymmeniin prosentteihin. Meillä on ollut jo valmiiksi jonkin verran säätökapasiteettia, mikä on tehnyt alkuvaiheessa vaihtelevatuottoisten energialähteiden lisäämisestä helppoa. Mitä enemmän niiden osuutta lisätään, sitä hitaampaa, kalliimpaa ja vaikeampaa se tulee olemaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö meidän tulisi tehdä kaikkea, jotta niiden ja muiden vähäpäästöisten energialähteiden määrä kasvaa mahdollisimman nopeasti.

Vaikka tällä hetkellä näyttää, että maapallon keskilämpötila tulee nousemaan selvästi yli kahdella asteella, ilmastonmuutos on vielä täysin mahdollista pysäyttää ennen kuin maapallosta tulee asuinkelvoton ja yhteiskuntamme romahtavat. Se vaatii kuitenkin enemmän kuin mitä Pariisin ilmastosopimukseen liittyen on luvattu tai mitä lupauksia kuultiin Bonnin ilmastokokouksessa. Vaaditaan siis niin itseltämme, poliitikoilta kuin yrityksiltäkin vielä enemmän ja nopeampia toimia päästöjen vähentämiseksi.

Heta-Elena Heiskanen — Rauha on kaunis teko

Agenda2030, Tavoite 16. Edistää rauhanomaisia yhteiskuntia ja taata kaikille pääsy oikeuspalveluiden pariin; rakentaa tehokkaita ja vastuullisia instituutioita kaikilla tasoilla.

Martti Ahtisaari rakentaa rauhaa maailmaan, mutta tiesitkö, että sinusta voi tulla oman elämäsi Ahtisaari ryhtymällä sovittelijaksi? Ikään katsomatta.

Jo päiväkodissa käytetään sovittelua, kouluissa oppilaat toimivat vertaissovittelijoina, rikos- ja riitasovitteluissa ratkotaan monenlaisia juttuja vapaaehtoisten sovittelijoiden voimin ja työyhteisösovittelija setvii työpaikkojen kiistoja. Sovittelua käytetään myös ympäristökiistoihin ja löytyy Suomesta naapuruussovittelijoita.

Sovittelun perusajatuksena on, että osapuolilla on paras kyky ratkaista omaa elämäänsä koskevia asioita ja kommunikaatio voi korjata koviakin kolhuja. Sovittelussa osapuolet voivat turvallisesti keskustella erilaisista ongelmatilanteista ja etsiä niihin ratkaisuja puolueettoman sovittelijan tukemana. Sovittelijan ei tarvitse kuitenkaan olla supersankari, joka ratkoo kiistan kun kiistan, vaan hän tukee, kyselee ja toimii tilanteen peilinä auttaen osapuolia etsimään yhdessä ratkaisuja.

Sovittelun onnistumisen edellytyksenä on, että sovittelu on aina vapaaehtoista ja myös luottamuksellista. Tämä siksi, että pakotettu sopu ei korjaa, vaan voi rikkoa jopa enemmän. Luottamuksellisuus taas on tärkeää, jotta sovittelussa voidaan käsitellä vaikeitakin asioita ilman vaaraa, että asiasta tietää seuraavana päivänä koko koulu tai suku. Esimerkiksi rikos- ja riitasovittelun periaatteisiin kuuluu myös maksuttomuus ja sovittelijoiden puolueettomuus.

Sovittelussa keskeistä on, että jokainen saa puheenvuoron tasapuolisesti ja tulee ymmärretyksi. Kun asiasta keskustellaan, voi selvitä, että jokin asia olikin väärinkäsitys tai vahinko. Jo se voi huojentaa mieltä. Virheitä tehnyt saa mahdollisuuden pyytää anteeksi ja katua, vääryyttä kärsinyt taas voi kertoa, mitä tarvitsee päästäkseen asian yli. Joskus sovittelussa keskeistä ei ole se, mitä sanotaan, vaan se, miten sanotaan ja millä äänensävyllä. Usein sovittelun lopputulema voi olla konkreettinen korjaava teko: vaikkapa töhryjen siivoaminen, hammaslääkärimaksun maksaminen tai rikottujen ikkunalasien korjaaminen. Toisaalta konkreettinen korvaava teko voi olla toissijaista, kun tärkeämpi lopputulema on huojennus, anteeksipyyntö ja anteeksianto. 

Sovittelijana koenkin olevani etuoikeutetussa asemassa. Olen saanut nähdä niin monta kertaa maailman kauneimman asian: kun rauha syntyy.

Emma Korpi – Nuorten Agenda2030 -ryhmä mukana valtakunnallisilla lukiopäivillä

Helsingissä järjestettiin valtakunnalliset lukiopäivät 7.-8.11.2017 Kestävää osaamista -teemalla. Opetushallitus pyysi meitä Nuorten Agenda2030 -ryhmäläisiä mukaan järjestämään työpajaa opettajille, rehtoreille ja muille asiasta kiinnostuneille. Ryhmästä mukana olivat Kuura Janhunen, Aino Miikki ja Emma Korpi.

Kaksipäiväiset lukiopäivät koostuivat monista hyvistä puhujista, aiheista ja työpajoista, jotka pohjautuivat yhteiseen teemaan kestävästä osaamisesta. Jo ensimmäisistä keskusteluista kävi ilmi, että lukiokoulutus ja sen tulevaisuus herättävät keskustelua ja ajatuksia. Ilmapiiri oli myönteinen ja uudistamishaluinen, sillä lukion pitää pystyä tarjoamaan koulutusta, jota muuttuvassa maailmassa tarvitaan – jatkuva kehittäminen ja kriittisyys on siis tärkeää.

Työpaja jossa olimme mukana kulki nimellä ”Ketään ei jätetä! Lukio kestävän tulevaisuuden asialla”. Pidimme työpajasta yhteensä noin 40 minuutin mittaisen osion, jossa osallistujien tehtävänä oli etsiä lukion opetussuunnitelmasta yhtymäkohtia johonkin kestävän kehityksen 17 tavoitteesta. Tehtävä tuntui monista aluksi vaikealta, sillä LOPS on laaja kokonaisuus, josta yksittäisen tavoitteen löytäminen voi olla haastavaa. Työpajan osallistujat pääsivät kuitenkin nopeasti alkuun ja lopuksi huomattiin, kuinka yhtymäkohtia on todella monia ainutakaan oppiainetta unohtaen. Myös yllättäviä yhteyksiä löydettiin; matematiikassakin käsitellään kestävää kehitystä!

Työpajassamme oli molempina päivinä hyvä määrä osallistujia. Oli rohkaisevaa huomata, että kestävä kehitys koetaan tärkeänä ja kiinnostava aiheena. Roolien vaihto meidän nuorten ja yleensä äänessä olevien rehtorien ja opettajien välillä sujui hyvin ja suhtautuminen meihin oli positiivinen. Työpajan aikana syntyi hyvää keskustelua siitä, kuinka kestävän kehityksen tavoitteet näkyvät käytännössä oppitunneilla ja kuultiin kannustavia esimerkkejä kestävästä toiminnasta lukioissa ympäri Suomea.

Lisäksi minä ja Aino osallistuimme tiistaina keskusteluun aiheesta ”Mitä osaamista lukiolainen tarvitsee tulevaisuudessa?”. Keskusteluun osallistuminen oli jännittävää, mutta kokemus oli positiivinen. Keskustelussa nousi esiin etenkin se, että soveltaminen ja laajojen kokonaisuuksien ymmärtäminen tulee olemaan entistä tärkeämpää tulevaisuudessa. Lisäksi korostettiin nuorten erilaisuutta; toiset tarvitsevat enemmän tukea, toiset taas erilaisia mahdollisuuksia.

Kokonaisuudessa lukiopäivät olivat opettavainen kokemus ja vahvistivat omaa käsitystäni siitä, että suomalaiset opettajat ovat huippuluokkaa. Ainakin itse uskallan luottaa siihen, että nämä opettajat ja rehtorit vievät kestävän kehityksen viestiä mukaan lukioihinsa ja nostavat sitä esiin entistä enemmän. Heidän työpanoksensa kestävälle kehitykselle on todella tärkeä, sillä rohkeat ja ratkaisukeskeiset nuoret pystyvät mihin vain – vaikka pelastamaan maailman. He tarvitsevat vain rohkaisua ja oikeanlaisia välineitä siihen.

Emma Korpi, 18

Ylitornion yhteiskoulun lukio

Nuorten Agenda2030 -ryhmän jäsen

Katariina Räikkönen – Valtakunnalliset lastensuojelupäivät

Olen Nuorten Agenda2030 -ryhmäläinen Katariina Räikkönen. 26.-27.9.2017 Finlandia-talolla järjestettiin valtakunnalliset lastensuojelupäivät®. Sain kunnian osallistua päivien päätteeksi järjestettyyn paneelikeskusteluun.

Valtakunnalliset lastensuojelupäivät® on Lastensuojelun Keskusliiton järjestämä kaksipäiväinen koulutustapahtuma. Lastensuojelupäivät® on yksi alan tärkeimpiä koulutus- ja verkostoitumistapahtumia. Siellä käsitellään lastensuojelun sekä lapsi- ja perhepolitiikan ajankohtaisia kysymyksiä monista eri näkökulmista.

Paneelin aihe oli ”Miltä näyttää lapsuuden tulevaisuus” ja tarkoituksena oli saada mukava tapahtuman päätökseen vetävä, ratkaisukeskeinen paneeli. Mukana paneelissa oli Aleksi Neuvonen, (ajatushautomo Demos Helsingin perustaja), Hanna Markkula-Kivisilta (pääsihteeri, Pelastakaa Lapset ry), Tuomas Koskela (arviointi- ja kehittämispäällikkö, STEA) ja Markku Rimpelä (tilaajajohtaja, Hämeenlinnan kaupunki). Paneeli meni hyvin ja se oli nopeasti ohi. Suunnittelin vastaukset melkein kaikkiin ennalta annettuihin suuntaa antaviin kysymyksiin, ja jännitin, osaanko vastata hyvin. Koitin tuoda keskusteluun nuorten näkökulmaa, vaikka tietenkään en voi puhua kaikkien nuorten puolesta.

Ennen paneelin alkamista juontajana toimiva Ronja Salmi kertoi, ettei minun tarvitse vastata mihinkään vaikeisiin esim. megatrendeihin liittyviin kysymyksiin. Lopulta seisoin suuren Finlandia-salin lavalla keskustelemassa megatrendeistä ja tunsin, että se menikin tosi hyvin ja kaikilla tapahtuman osallistujilla oli hyvä fiilis lähteä kotiin, huolimatta siitä, että lapsuuden tulevaisuutta ei ollut niin helppo esittää ratkaisukeskeisenä ja mukavana.

Tässä paneelin kysymykset ja minun suunnitelmat vastauksista. Kaikkia kysymyksiä ja vastauksia ei ehditty käydä paikan päällä läpi.

 

Monilla globaaleilla mittareilla voisi sanoa, että lapsilla menee maailmassa paremmin kuin koskaan. Äärimmäinen köyhyys on vähentynyt, lapsikuolleisuus. Mutta näyttääkö maailman lasten tulevaisuus valoisalta? (Neuvonen, Markkula-Kivisilta, mutta myös muut)

Jos mietitään aikaa 100v sitten, niin lapsilla menee paremmin. Se näyttääkö maailman lasten tulevaisuus valoisalta riippuu siitä, millaisia valintoja teemme nyt. Tulevaisuuden lapsia uhkaavat aikamoiset kriisit, esimerkiksi voimakkaat luonnon ääri-ilmiöt ja ilmastopakolaisuus.

On kuitenkin tärkeää pysähtyä katsomaan, millaista positiivista kehitystä on saatu aikaan, ehkä se tuo motivaatiota jatkaa maailman kehittämistä paremmaksi.

 

Onko yksi haasteista mahdollistaa lapsille lapsena oleminen? Turvallinen paikka kasvaa, kehittyä ja oppia?

Eri puolilla maailmaa on erilaiset haasteet. Maissa, joissa lasten oikeudet eivät toteudu on paljon parannettavaa. On lapsityötä, lapsisotilaita, lapsiavioliittoja ja lapsiäitiyttä. Näiden asioiden eteen on tehtävä työtä.

Suomessa: Sosiaalisen median merkitys on kasvanut. Lapsilla on helpompi saada omaa ääntä ja mielipiteitä kuuluviin. Toisaalta sosiaalinen media luo lapsille ihan uudenlaiset paineet ja odotukset. Aikuisten täytyisi opettaa ja ennen kaikkea näyttää esimerkkiä siitä, miten pitää kunnioittaa kaikkia sellaisina kuin he ovat sekä luoda ymmärryksen ilmapiiriä.

 

Megatrendeiksi sanotaan isoja, koko maailmaa koskevia ilmiöitä ja muutoksia. Mitkä megatrendit ovat ehkä huolestuttavia tai positiivisia maailman lapsia ajatellen? (Neuvonen, myös muut)

Huolestuttavaa on poliittisen päätöksenteon viihteellistäminen. Se houkuttaa ihmisiä tekemään päätöksiä tunnepohjalta. Tärkeät päätökset, jotka eivät ole mediaseksikkäitä jätetään vähemmälle huomiolle. Yhä useammat päättävät, mutta massat päättävät asioista epäterveeltä pohjalta vastakkaisasettelun, vihan ja pinnallisten asioiden kautta. Tällöin viisaat ja perustellut päätökset jätetään tekemättä.

Maailmasta puuttuu pitkäjänteisyys. Tehdään nopeita, kauniita ja mediaseksikkäitä päätöksiä. Halutaan tehdä pikavoittoja, jotta ehditään tehdä tulosta vielä sillä vaalikaudella. Pitäisi tehdä päätöksiä, mitkä vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen.

Valmistus ja tuotanto siirtyy yhä enenevissä määrin alikehittyvien maiden tehtäväksi. Työpaikkoja toki näissä maissa tarvitaan, mutta työpaikkojen pitäisi taata alueelle parempia oloja ja lisääntyvää koulutusta. Tavaroiden valmistuksella on oltava hyvät kriteerit, jotta eettisyys, ekologisuus, hyvät työolot ja lasten koulutus pystyttäisin takaamaan.

 

Tänä vuonna mm. Sitra on nostanut megatrendeiksi työn ja toimeentulon arvoituksen, työ ja toimeentulo ovat siis murrostilassa. Samalla megatrendiksi on nostettu demokratian hiipuva puhti. Miltä nämä isot trendit näyttävät lapsia ajatellen? (Neuvonen, Markkula-Kivisilta, myös muut)

On huolestuttavaa, mikäli ihmiset ajattelevat, ettei äänestämällä pysty vaikuttamaan ja ettei omilla teoilla tai tekemättä jättämisellä ole vaikutusta yhteiskuntaan tai maailman hyvinvointiin.

Tuoreet varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelmat onneksi velvoittavat kouluja vaikuttamista. Toivottavasti kasvaa sukupolvi, joka luottaa siihen, että omilla tekemisillä on vaikutusta yhteiskuntaan.

Politiikkaa on aikuistenkin vaikeaa ymmärtää ja siksi siihen on vaikea osallistua.

 

Onko isoin uhka lapsille, ja aikuisille, kuitenkin edessä häämöttävä ilmastonmuutos?

On. On huolestuttavaa, että ihmiset eivät edes usko ilmastonmuutokseen.

 

Suomi on leikannut kehitysapurahoja tällä hallituskaudella, eli osallistuu jatkossa vähemmän maailman lasten auttamiseen. Mikä rooli järjestöillä on tässä tilanteessa? (Markkula-Kivisilta, Koskela, myös muut)

Todella vakava ja lyhytnäköinen teko. Tärkeää on nyt, että olemassa olevat rahat suunnataan sinne mihin apua eniten tarvitaan eli esim. kehitysmaiden tytöille jotka ovat ikänsä ja sukupuolensa takia kaikista heikoimmassa asemassa oleva ihmisryhmä.

 

Olet mukana Nuorten Agenda 2030-ryhmässä joka on osana kestävän kehityksen toimikuntaa. Mitä huolia teidän keskusteluissa on noussut?

Me ollaan huolissaan tietysti kaikista seitsemästätoista Agenda 2030 tavoitteista ja yritetään edistää niiden kaikkien toteutumista suomessa. Huolena on esimerkiksi, että miten Suomi tulee pitämään kiinni Pariisin ilmastosopimuksesta ja kuinka isossa osassa Agenda 2030 eli kestävän kehityksen tavoitteet lopulta näkyvät päätöksenteossa. Ryhmän tavoitteena on, että Suomesta tulisi vihreän talouden mallimaa, joka tarkoittaa, että Suomi ei ainoastaan pidä kiinni jo sovituista ilmasto- ja ympäristötoimista vaan harjoittaa esimerkillistä ympäristöpolitiikkaa. On Suomen ja maapallon kannalta ihan välttämättömyys, että talous on ekologisesti kestävää.

Huoleksi on myös noussut, se että miten tulevat sukupolvet huomioidaan päätöksenteossa. Sen takia me esitetään, että Suomen tulisi tulevien sukupolvien valtuutettu, joka arvioi ja edistää syntymättömien sukupolvien oikeuksien toteutumista. Olemme huolissamme myös sukupolvien välisestä eriarvoistumisesta. Esimerkiksi nuorisoköyhyys on vakava ongelma kaikkialla. Jo varhaislapsuudessa alkava eriarvoistumiskehitys on pysäytettävä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Koulutuksen on oltava Suomessa aidosti maksutonta ja kaikkien saatavilla.

Tulevaisuus tehdään tämän päivän valinnoilla.

 

Tuoreen Nuorisobarometrin mukaan nuoret suhtautuvat optimistisesti tulevaan, mutta pessimistisesti yhteiskunnan tulevaisuuteen. Mistä uskot tämän johtuvan?

Mä oon luonnollisesti jutellut paljon muiden nuorten kanssa. Ja mä oon itseasiassa huomannut, että siinä miten nuoret ajattelevat tulevaisuudesta on toistuvia piirteitä. Ensinnäkin moni meistä haluaa ajatella optimistisesti tulevasta ja uskoa että he löytävät oman paikkansa yhteiskunnassa, mutta nämäkään nuoret eivät uskoneet, että esimerkiksi ilmastonmuutos pystytään pysäyttämään. Ja ovat huolissaan, että yhteiskunnassa lisääntyy vastakkainasettelu ja konfliktit. Toiseksi, melkein kaikki luottavat tieteeseen ja teknologiaan ja siihen, että sen avulla keksitään kestäviä ratkaisuja.

No mistä se johtuu, niin ajattelisin medialla olevan tähän paljon vaikutusta. Tiede ja uusi teknologia uutisoidaan menestyksekkäänä ja positiivisessa valossa, koska positiivisiakin uutisia tarvitaan. Yhteiskunnallisista asioista ja politiikasta uutisoidaan taas negatiivisesti, koska silloin se kerää parhaiten lukijoita.

Toinen syy voi olla aikuisten esimerkki. Toivoisin, että aikuiset näyttäisivät esimerkkiä nuorille ja kannustaisivat toimimaan vai vaikuttamaan asioihin. Meidän täytyy tehdä se yhdessä.

 

Mitkä asiat tulevaisuudessa nuoria huolettavat? Onko tälläinen asenneympäristö vaarallinen? Liittyykö tämä siihen megatrendiin, että demokratia/yhteinen päätöksenteko on menettänyt voimaansa? (Räikkönen, Neuvonen myös muut)

Nuoria huolettaa myös vastakkainasettelu ja suurien päättäjien keskustelutaidonpuute. Se ettei, edes suurimmat päättäjät maailmassa osaa keskustella eivätkä pysty tekemään päätöksiä koko maailman hyväksi.

Me nuoret olemme tulevaisuus, mutta me olemme täällä jo nyt, joten toivomme, että meitä kuunnellaan ja meidät otetaan tosissaan. Muistakaa päättäjät ettette tee päätöksiä tulevien sukupolvien kustannuksella!

Tulevaisuuden uhkakuvat saa toiset tekemään enemmän yhteiskunnan puolesta, mutta toisaalta osa tuntee asian niin ahdistavaksi, että sulkevat siltä silmänsä kokonaan.