Katariina Räikkönen – Valtakunnalliset lastensuojelupäivät

Olen Nuorten Agenda2030 -ryhmäläinen Katariina Räikkönen. 26.-27.9.2017 Finlandia-talolla järjestettiin valtakunnalliset lastensuojelupäivät®. Sain kunnian osallistua päivien päätteeksi järjestettyyn paneelikeskusteluun.

Valtakunnalliset lastensuojelupäivät® on Lastensuojelun Keskusliiton järjestämä kaksipäiväinen koulutustapahtuma. Lastensuojelupäivät® on yksi alan tärkeimpiä koulutus- ja verkostoitumistapahtumia. Siellä käsitellään lastensuojelun sekä lapsi- ja perhepolitiikan ajankohtaisia kysymyksiä monista eri näkökulmista.

Paneelin aihe oli ”Miltä näyttää lapsuuden tulevaisuus” ja tarkoituksena oli saada mukava tapahtuman päätökseen vetävä, ratkaisukeskeinen paneeli. Mukana paneelissa oli Aleksi Neuvonen, (ajatushautomo Demos Helsingin perustaja), Hanna Markkula-Kivisilta (pääsihteeri, Pelastakaa Lapset ry), Tuomas Koskela (arviointi- ja kehittämispäällikkö, STEA) ja Markku Rimpelä (tilaajajohtaja, Hämeenlinnan kaupunki). Paneeli meni hyvin ja se oli nopeasti ohi. Suunnittelin vastaukset melkein kaikkiin ennalta annettuihin suuntaa antaviin kysymyksiin, ja jännitin, osaanko vastata hyvin. Koitin tuoda keskusteluun nuorten näkökulmaa, vaikka tietenkään en voi puhua kaikkien nuorten puolesta.

Ennen paneelin alkamista juontajana toimiva Ronja Salmi kertoi, ettei minun tarvitse vastata mihinkään vaikeisiin esim. megatrendeihin liittyviin kysymyksiin. Lopulta seisoin suuren Finlandia-salin lavalla keskustelemassa megatrendeistä ja tunsin, että se menikin tosi hyvin ja kaikilla tapahtuman osallistujilla oli hyvä fiilis lähteä kotiin, huolimatta siitä, että lapsuuden tulevaisuutta ei ollut niin helppo esittää ratkaisukeskeisenä ja mukavana.

Tässä paneelin kysymykset ja minun suunnitelmat vastauksista. Kaikkia kysymyksiä ja vastauksia ei ehditty käydä paikan päällä läpi.

 

Monilla globaaleilla mittareilla voisi sanoa, että lapsilla menee maailmassa paremmin kuin koskaan. Äärimmäinen köyhyys on vähentynyt, lapsikuolleisuus. Mutta näyttääkö maailman lasten tulevaisuus valoisalta? (Neuvonen, Markkula-Kivisilta, mutta myös muut)

Jos mietitään aikaa 100v sitten, niin lapsilla menee paremmin. Se näyttääkö maailman lasten tulevaisuus valoisalta riippuu siitä, millaisia valintoja teemme nyt. Tulevaisuuden lapsia uhkaavat aikamoiset kriisit, esimerkiksi voimakkaat luonnon ääri-ilmiöt ja ilmastopakolaisuus.

On kuitenkin tärkeää pysähtyä katsomaan, millaista positiivista kehitystä on saatu aikaan, ehkä se tuo motivaatiota jatkaa maailman kehittämistä paremmaksi.

 

Onko yksi haasteista mahdollistaa lapsille lapsena oleminen? Turvallinen paikka kasvaa, kehittyä ja oppia?

Eri puolilla maailmaa on erilaiset haasteet. Maissa, joissa lasten oikeudet eivät toteudu on paljon parannettavaa. On lapsityötä, lapsisotilaita, lapsiavioliittoja ja lapsiäitiyttä. Näiden asioiden eteen on tehtävä työtä.

Suomessa: Sosiaalisen median merkitys on kasvanut. Lapsilla on helpompi saada omaa ääntä ja mielipiteitä kuuluviin. Toisaalta sosiaalinen media luo lapsille ihan uudenlaiset paineet ja odotukset. Aikuisten täytyisi opettaa ja ennen kaikkea näyttää esimerkkiä siitä, miten pitää kunnioittaa kaikkia sellaisina kuin he ovat sekä luoda ymmärryksen ilmapiiriä.

 

Megatrendeiksi sanotaan isoja, koko maailmaa koskevia ilmiöitä ja muutoksia. Mitkä megatrendit ovat ehkä huolestuttavia tai positiivisia maailman lapsia ajatellen? (Neuvonen, myös muut)

Huolestuttavaa on poliittisen päätöksenteon viihteellistäminen. Se houkuttaa ihmisiä tekemään päätöksiä tunnepohjalta. Tärkeät päätökset, jotka eivät ole mediaseksikkäitä jätetään vähemmälle huomiolle. Yhä useammat päättävät, mutta massat päättävät asioista epäterveeltä pohjalta vastakkaisasettelun, vihan ja pinnallisten asioiden kautta. Tällöin viisaat ja perustellut päätökset jätetään tekemättä.

Maailmasta puuttuu pitkäjänteisyys. Tehdään nopeita, kauniita ja mediaseksikkäitä päätöksiä. Halutaan tehdä pikavoittoja, jotta ehditään tehdä tulosta vielä sillä vaalikaudella. Pitäisi tehdä päätöksiä, mitkä vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen.

Valmistus ja tuotanto siirtyy yhä enenevissä määrin alikehittyvien maiden tehtäväksi. Työpaikkoja toki näissä maissa tarvitaan, mutta työpaikkojen pitäisi taata alueelle parempia oloja ja lisääntyvää koulutusta. Tavaroiden valmistuksella on oltava hyvät kriteerit, jotta eettisyys, ekologisuus, hyvät työolot ja lasten koulutus pystyttäisin takaamaan.

 

Tänä vuonna mm. Sitra on nostanut megatrendeiksi työn ja toimeentulon arvoituksen, työ ja toimeentulo ovat siis murrostilassa. Samalla megatrendiksi on nostettu demokratian hiipuva puhti. Miltä nämä isot trendit näyttävät lapsia ajatellen? (Neuvonen, Markkula-Kivisilta, myös muut)

On huolestuttavaa, mikäli ihmiset ajattelevat, ettei äänestämällä pysty vaikuttamaan ja ettei omilla teoilla tai tekemättä jättämisellä ole vaikutusta yhteiskuntaan tai maailman hyvinvointiin.

Tuoreet varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelmat onneksi velvoittavat kouluja vaikuttamista. Toivottavasti kasvaa sukupolvi, joka luottaa siihen, että omilla tekemisillä on vaikutusta yhteiskuntaan.

Politiikkaa on aikuistenkin vaikeaa ymmärtää ja siksi siihen on vaikea osallistua.

 

Onko isoin uhka lapsille, ja aikuisille, kuitenkin edessä häämöttävä ilmastonmuutos?

On. On huolestuttavaa, että ihmiset eivät edes usko ilmastonmuutokseen.

 

Suomi on leikannut kehitysapurahoja tällä hallituskaudella, eli osallistuu jatkossa vähemmän maailman lasten auttamiseen. Mikä rooli järjestöillä on tässä tilanteessa? (Markkula-Kivisilta, Koskela, myös muut)

Todella vakava ja lyhytnäköinen teko. Tärkeää on nyt, että olemassa olevat rahat suunnataan sinne mihin apua eniten tarvitaan eli esim. kehitysmaiden tytöille jotka ovat ikänsä ja sukupuolensa takia kaikista heikoimmassa asemassa oleva ihmisryhmä.

 

Olet mukana Nuorten Agenda 2030-ryhmässä joka on osana kestävän kehityksen toimikuntaa. Mitä huolia teidän keskusteluissa on noussut?

Me ollaan huolissaan tietysti kaikista seitsemästätoista Agenda 2030 tavoitteista ja yritetään edistää niiden kaikkien toteutumista suomessa. Huolena on esimerkiksi, että miten Suomi tulee pitämään kiinni Pariisin ilmastosopimuksesta ja kuinka isossa osassa Agenda 2030 eli kestävän kehityksen tavoitteet lopulta näkyvät päätöksenteossa. Ryhmän tavoitteena on, että Suomesta tulisi vihreän talouden mallimaa, joka tarkoittaa, että Suomi ei ainoastaan pidä kiinni jo sovituista ilmasto- ja ympäristötoimista vaan harjoittaa esimerkillistä ympäristöpolitiikkaa. On Suomen ja maapallon kannalta ihan välttämättömyys, että talous on ekologisesti kestävää.

Huoleksi on myös noussut, se että miten tulevat sukupolvet huomioidaan päätöksenteossa. Sen takia me esitetään, että Suomen tulisi tulevien sukupolvien valtuutettu, joka arvioi ja edistää syntymättömien sukupolvien oikeuksien toteutumista. Olemme huolissamme myös sukupolvien välisestä eriarvoistumisesta. Esimerkiksi nuorisoköyhyys on vakava ongelma kaikkialla. Jo varhaislapsuudessa alkava eriarvoistumiskehitys on pysäytettävä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Koulutuksen on oltava Suomessa aidosti maksutonta ja kaikkien saatavilla.

Tulevaisuus tehdään tämän päivän valinnoilla.

 

Tuoreen Nuorisobarometrin mukaan nuoret suhtautuvat optimistisesti tulevaan, mutta pessimistisesti yhteiskunnan tulevaisuuteen. Mistä uskot tämän johtuvan?

Mä oon luonnollisesti jutellut paljon muiden nuorten kanssa. Ja mä oon itseasiassa huomannut, että siinä miten nuoret ajattelevat tulevaisuudesta on toistuvia piirteitä. Ensinnäkin moni meistä haluaa ajatella optimistisesti tulevasta ja uskoa että he löytävät oman paikkansa yhteiskunnassa, mutta nämäkään nuoret eivät uskoneet, että esimerkiksi ilmastonmuutos pystytään pysäyttämään. Ja ovat huolissaan, että yhteiskunnassa lisääntyy vastakkainasettelu ja konfliktit. Toiseksi, melkein kaikki luottavat tieteeseen ja teknologiaan ja siihen, että sen avulla keksitään kestäviä ratkaisuja.

No mistä se johtuu, niin ajattelisin medialla olevan tähän paljon vaikutusta. Tiede ja uusi teknologia uutisoidaan menestyksekkäänä ja positiivisessa valossa, koska positiivisiakin uutisia tarvitaan. Yhteiskunnallisista asioista ja politiikasta uutisoidaan taas negatiivisesti, koska silloin se kerää parhaiten lukijoita.

Toinen syy voi olla aikuisten esimerkki. Toivoisin, että aikuiset näyttäisivät esimerkkiä nuorille ja kannustaisivat toimimaan vai vaikuttamaan asioihin. Meidän täytyy tehdä se yhdessä.

 

Mitkä asiat tulevaisuudessa nuoria huolettavat? Onko tälläinen asenneympäristö vaarallinen? Liittyykö tämä siihen megatrendiin, että demokratia/yhteinen päätöksenteko on menettänyt voimaansa? (Räikkönen, Neuvonen myös muut)

Nuoria huolettaa myös vastakkainasettelu ja suurien päättäjien keskustelutaidonpuute. Se ettei, edes suurimmat päättäjät maailmassa osaa keskustella eivätkä pysty tekemään päätöksiä koko maailman hyväksi.

Me nuoret olemme tulevaisuus, mutta me olemme täällä jo nyt, joten toivomme, että meitä kuunnellaan ja meidät otetaan tosissaan. Muistakaa päättäjät ettette tee päätöksiä tulevien sukupolvien kustannuksella!

Tulevaisuuden uhkakuvat saa toiset tekemään enemmän yhteiskunnan puolesta, mutta toisaalta osa tuntee asian niin ahdistavaksi, että sulkevat siltä silmänsä kokonaan.

Tulevaisuuden puolesta -tapahtuma

Tulevaisuuden puolesta -tapahtuma, 24.10.2017 klo 16-18
Eduskunnan kansalaisinfo, Arkadiankatu 3

Tapahtuman avasi Nuorten Agenda2030 -ryhmän puhenjohtaja Matias Mäkiranta, sen jälkeen oli kansanedustaja Aila Paloniemen puheenvuoro. Tutkija Juha Kaskinen kertoi indikaattorin suunnittelusta Skypen kautta ja dokumentaristi John Webster avasi viestinnän keinoja kestävä kehitys -keskustelussa. Nuorten dialogeissa Iiris Suomela ja Antti Grönlund keskustelivat sosiaalisesta kestävästä kehityksestä, Rasmus Karell ja ja Emmi Venäläinen ilmastonmuutoksesta. Tämän jälkeen jakauduttiin kahteen ryhmään, joista toinen käsitteli kestävän kehityken indikaattoria ja toinen viestintää ja kestävää kehitystä.

Tapahtuman juonsi Heta-Elena Heiskanen.

INDIKAATTORITYÖPAJAN MUISTIO

[Nuorten Agenda2030 -ryhmälle on annettu mahdollisuus kehittää nykyisten indikaattorien rinnalle uusi kestävää kehitystä mittaava tai kuvaava indikaattori.]

Indikaattorin tulee perustua tietoon, jota saadaan toistuvasti joka vuosi, eikä se saisi maksaa ylimääräistä. Monet ideat eivät täyttäneet tätä määritelmää, ja tuntui, että mitään täydellistä indikaattoria ei ilman ylimääräistä rahankäyttöä saa.

Tällä hetkellä tietoja kerätään muun muassa kouluterveyskyselyllä, nuorisobarometrilla, seksuaalisen häirinnän kyselyillä ja muilla vastaavilla koulukyselyillä.

Nuorten toiminnan vaikuttavuuteen liittyviä indikaattori-ideoita:
Nuorten määrä eri toimielimissä
Nuorisovaltuustojen lukumäärä
Nuorisovaltuustojen vaikuttavuus (eli kuinka osa ideoista menee eteenpäin)
NuValaisten pitämien puheenvuorojen määrä (joista vähennetty ne puheet, joissa sanotaan vain, että nuoret ovat tärkeitä)

Parikin osallistujaa toi ilmi, että on tärkeää kerätä määrätietoisesti dataa (sen sijaan, että ennustetaan tulevaisuutta vanhoilla tilastoilla), jalkautua esimerkiksi nuorten pariin ja kysellä kattavasti eri ihmisiltä – sitten saatua dataa pitäisi tutkia ja analysoida tarkasti. Tämä olisi kuitenkin hyvin aikaa vievää ja kallista, ja tämänlaisessa laadullisessa tutkimuksessa on haasteena asioiden mittaaminen ja kuinka tutkimusta voidaan hyödyntää politiikassa.

Keskustelu lähti jossain kohtaa niinkin vallattomaksi, että ehdotettiin tekoälyä, joka kävisi jatkuvasti läpi kaikkia päätöksentekoon liittyviä dokumentteja ja keskusteluja, ja analysoisi, kuinka paljon niissä käsitellään tulevia sukupolvia, tulevaisuutta, nuoria yms.

VIESTINTÄ- JA KESTÄVÄ KEHITYS -TYÖPAJAN MUISTIO

Kestävästä kehityksestä viestiessä pitää kiinnittää erityistä huomiota siihen, että abstraktit termit ja jargon, eli monimutkainen sanasto ja sisäpiirin ilmaukset, eivät häiritse keskeisen sisällön ymmärtämistä. Tällaisten termien kuten “indikaattori”, “Agenda 2030 -tavoitteet” ja “keke-toimikunta” käyttämistä kannattaa harkita ja niiden merkitystä selittää kohdeyleisöstä riippuen; ovathan esimerkiksi poliitikkojen ja lukiolaisten yleinen sivistys aiheesta hyvin eri tasolla.

Kestävä kehitys ja Agenda2030 ovat abstrakteja ja persoonattomia termejä, jotka eivät aiheuta emotionaalista vastakaikua. Siksi viestinnässä kannattaa hyödyntää esimerkiksi tarinaa, vertaus- ja mielikuvia, jotka sitovat viestin osaksi yksilön arkea ja persoonaa. Tärkeää on saada yleisön henkilökohtainen uteliaisuus ja samaistuminen aiheeseen heräämään, esimerkiksi luomalla yhteyksiä tuttuihin asioihin ja tuomalla ilmiöt lähelle. Websterin esimerkissä rinnastettiin metsän kasvattaminen kestävän kehityksen edistämiseen – kummastakaan ei saa välitöntä palkkiota, vaan työ on tehtävä seuraavia sukupolvia ajatellen.

Muun muassa ilmastonmuutoksesta viestiessä keskitytään usein negatiivisiin puoliin. Sen sijaan tulisi etsiä kestävään kehitykseen liittyviä positiivisia asioita: työpajassa ehdotettiin, että ongelmien, tulevaisuusuhkien, syövereiden ja uhrien sijaan kerrottaisiin ratkaisuista, menestystarinoista, mahdollisuuksista ja yhteistyön voimasta. Webster esitteli käsitteen “murheiden laari”, eli ajatuksen siitä, että ihminen voi murehtia vain rajallisesta määrästä asioita, eikä kaikille kestämätön kehitys mahdu suurimpien ongelmien listalle.

Kestävän kehityksen edistäminen vaatii uhrauksia – oli se sitten aikaa, ruokailu- ja elämäntapatottumusten muuttamista tai työtunteja. Näihin uhrauksiin suostutaan silloin, kun korostetaan, että jotain saadaan tilalle – hyvinvointia henkilölle A, parempi tulevaisuus lapselle B. Viestinnässä olennaista onkin tarinan vetoavuus, näkökulmien ihmisläheisyys ja empatia. Yksilö kiinnostaa enemmän kuin massa.

Visiossa tulevaisuuden maailmasta ei kannata korostaa ongelmia, vaan pysyä realistisen positiivisena. Viestinnässä etenkin esikuvat, ratkaisut ja mahdollisuudet innostavat muita ihmisiä toimintaan.

Rasmus Karell
Kuura Janhunen

Matias Mäkirannan puhe kestävän kehityksen toimikunnan kokouksessa 10.10.2017

Nuorten Agenda2030 -ryhmän puheenjohtajan Matias Mäkirannan puhe kestävän kehityksen toimikunnan kokouksessa 10.10.2017.


Arvoisa puheenjohtaja Sipilä!

Kuten äsken tuli ilmi, olen puheenjohtaja Nuorten Agenda 2030 -ryhmässä, johon kuuluu tällä hetkellä kahdeksantoista 16-29 -vuotiasta nuorta. Aivan ensimmäiseksi haluan Nuorten Agenda 2030 -ryhmän puolesta kiittää sitä, että pääsin tänne esittelemään tavoitteitamme. Meille merkitsee paljon se, että nuoria todella pyritään kuuntelemaan.

Nuorten Agenda 2030 on vahvasti ajanut eteenpäin tulevaisuuden sukupolvien valtuutetun tehtävän perustamista Suomeen. Tämä linkittyy vahvasti eduskunnan mietinnön¹ useisiinkin kohtiin. Suomessa on olemassa toki tälläkin hetkellä paljon hyviä mekanismeja kestävän kehityksen mittaamiseen päätöksenteossa esimerkiksi tulevaisuusvaliokunta ja tulevaisuuselonteko, mutta ongelmana on, että suurin osa näistä ovat päätöksenteon sisäisiä mekanismeja.

Suomi oli ensimmäinen maa, joka julkaisi Agenda 2030 -toimeenpanosuunnitelman, ja kestävästä kehityksestä keskustellaan Suomessa verraten paljon. Fakta kuitenkin on, että myös tulevaisuusvaliokunnan jäsenet vaihtuvat neljän vuoden välein. Vaalit ohjaavat päätöksentekoa aivan liikaa.

Neljän vuoden tähtäin on kestävälle kehitykselle aivan liian lyhyt, mistä johtuen tehdään usein huonoja pitkän aikavälin päätöksiä, jotka saattavat lyhyellä aikavälillä vaikuttaa hyviltä. Vaaleissa eivät myöskään äänestä tulevat sukupolvet, vaan nykyinen aikuisväestö.

Suomi tarvitsee tulevien sukupolvien valtuutetun varmistamaan, että niillä joilla ei ole ääntä on ääni. Valtuutetun tulee varmistaa, että tulevilla sukupolvilla on oikeus samanlaiseen elämään kuin nykyisellä väestöllä.

Kohtaan 1² liittyen voisi myös huomioida, että indikaattorienkin pitäisi jäljitellä tulevien sukupolvien teemaa.  Perinteisen indikaattoritiedon sijaan päätöksiä pitää perustaa yhä enemmän tutkimustietoon, joka mittaa pidemmän aikavälin vaikutuksia.

Nuorten Agenda haluaa ylipäänsä korostaa päätöksenteon ylisukupolvisuuden ja nuorten vaikutusmahdollisuuksia kestävän kehityksen työn prosessissa. Pidämme tärkeänä esimerkiksi tämän ryhmän jatkuvuutta. On tärkeää ottaa nuoret ja lapset mukaan sekä paikallisessa että kansallisessa päätöksenteossa.

Kohta 8³ eduskunnan lausunnossa on aivan erinomainen. On tärkeää, että Suomi ottaa vastuuta kehitysyhteistyöstä ja on osa kansainvälistä yhteisöä.

Kohta on kuitenkin jokseenkin ristiriidassa aikaisempiin päätöksiin. Leikkaukset kehitysyhteistyöhön ovat laskeneet kehitysyhteistyömäärärahojen määrän 0,39 prosenttiin bruttokansantuotteesta huolimatta olemassa olevasta 0,7 prosentin suosituksesta.

Toivottavaa olisikin, että määrärahoihin alettaisiin kaavailla muutosta mahdollisimman pian, jotta tavoite voidaan saavuttaa. Tärkeää olisi, että lausunnon osa myös konkretisoituu päätöksenteossa.

Kohta 10⁴ taas vaikuttaa oikein kiinnostavalta linjaukselta. Kestämättömän kehityksen vaikutuksen arviointi Suomen kannalta on varmasti hyvä kirjaus, jos maailma jatkaa päästöjen kasvattamista tätä tahtia. Suomen ei tule kuitenkaan taantua muun maailman mukana.

Pariisin ilmastosopimukseen ovat sitoutuneet 197 valtiota. Jopa Pohjois-Korea on sitoutunut sopimuksen tavoitteisiin. Maailman valtioista ainoastaan Nicaragua, Syyria ja Kosovo eivät ole mukana sopimuksessa. Yhdysvallan päästöt koko maailman päästöistä ovat runsaan 10 prosentin kokoluokkaa.

Vaikka Yhdysvallat lähtisivät sopimuksesta, mukana olisivat yhä vajaa 90 prosenttia maailman päästöistä. Suomen tulisi aktiivisesti ajaa sopimukselle jatkoa, sillä näin suurta saavutusta ilmastotyölle ei tule heittää hukkaan.

Voidaan myös kysyä, onko Suomi ollut sopimuksen mallioppilas. Esimerkiksi Sitran tilaama selvitys vuoden 2016 kesältä osoittaa, että Suomessa ei ole tehty riittävästi Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja nuorten ryhmä suhtautuu skeptisesti siihen, että tilanne olisi vieläkään muuttunut oikeanlaiseen suuntaan.

Yksi Nuorten Agenda -ryhmän kärkilinjauksista sisältää linjauksen sekä Suomen keskittymisestä päästötavoitteisiin, että vielä pidemmälle menemisen: Suomen tulisi pyrkiä vihreän talouden mallimaaksi, joka näyttää muillekin maille esimerkkiä.

Toivonkin suuresti, että linjauksella ei yritetä pakoilla vastuuta, vaan Suomi jatkaa töitään paremman huomisen puolesta, sillä Suomen on ennen kaikkea tarkoitus olla edelläkävijä eikä perässähiihtäjä.

Kiitos!

 

 


 

¹Eduskunnan mietintö kokonaisuudessaan:

Jatka lukemista ”Matias Mäkirannan puhe kestävän kehityksen toimikunnan kokouksessa 10.10.2017”

Kannanotto Agenda 2030 -palautekeskusteluun: Tulevaisuus tarvitsee oman valtuutetun

Nykyisten sukupolvien vastuulla on, että päätöksenteko huomioi myös tulevat sukupolvet. YK:n kestävän kehityksen tavoitteet tähtäävät maailmaan, joka on oikeudenmukainen ja kestävä niin meille kuin tuleville sukupolville. Tämän päivän päätökset eivät vaikuta vain meihin, vaan kymmenien ja satojen vuosien päähän.

Globaalia ja suomalaista kehitystä kuitenkin uhkaavat sosiaalinen ja taloudellinen eriarvoistuminen, ilmastonmuutos sekä epätasa-arvo. Lyhytnäköisen politiikan hinnan maksavat tulevat sukupolvet.

Esitämme, että Suomeen perustetaan tulevien sukupolvien valtuutetun tehtävä. Valtuutettu arvioi ja edistää tulevien sukupolvien oikeuksien toteutumista ja valvoo, että päätöksenteossa huomioidaan myös vielä syntymättömien ihmisten hyvinvointi. Tulevien sukupolvien valtuutettu seuraa, että päätöksenteon pitkän aikavälin vaikutukset ovat oikeudenmukaisia myös heille, jotka eivät niihin vielä voi vaikuttaa. Ilman valtuutettua tulevat sukupolvet on liian helppo sivuuttaa.

Eduskunta käy keskiviikkona 13.9. palautekeskustelua valtioneuvoston selonteosta kestävän kehityksen globaalista toimintaohjelmasta, Agenda2030:sta. Tulevaisuusvaliokunnan mietintöä tai siihen annettuja lausuntoja varten ei ole kuultu nuoria eikä mietinnössä näy riittävästi tulevien sukupolvien oikeudet.

Meidän on määrätietoisesti tehtävä töitä sen eteen, että tulevien sukupolvien Suomi on elinvoimainen. Siksi ylisukupolvisen osallisuuden ja sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden tulee olla kiinteä osa päätöksentekoa.

Nuorisolaki takaa, että nuoria kuullaan heitä koskevissa asioissa. Sama oikeus on ulotettava myös tuleville sukupolville.

Tulevaisuusajattelu on siirrettävä suuntaan, jossa hyvän elämän takaaminen myös tuleville sukupolville ei ole vain kestävyyttä kuvaava lupaus vaan konkreettinen teko. Suomalainen päätöksenteko tarvitsee lisää sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden ajattelua ja sitä valvomaan tarvitaan asiantuntija – tulevien sukupolvien valtuutettu.

 

Matias Mäkiranta, lukiolainen
Kuura Janhunen, lukiolainen

Nuorten Agenda 2030 -ryhmä

Julkaistu 13.9.2017 ryhmän Facebook-sivuilla